Haaveilua vai hyvinvoinnin tukemista?

Haaveilua vai hyvinvoinnin tukemista?

Unelmointia vai kuormittumisen ennaltaehkäisyä?

Toiveita vai oman elämän rakentamista itselle sopivaksi?

Tällä hetkellä käydään paljon keskustelua kuormittumisesta, uupumisesta, burnoutista, boreoutista, kiireestä ja stressistä. Ja hyvä, että käydään, koska on hyvä huomata miten yleiseksi ja tavalliseksi tilaksi huonovointisuus sekä stressioireiden täyttämä elämä on muodostunut.

 

Hyvää on myös se, että puhutaan paljon palautumisesta, elämän tasapainottamisesta, hidastamisesta sekä kehon ja mielen rauhoittamiskeinoista.

 

Nämä asiat ovat kuitenkin vain niitä, jotka ilmenevät jäävuoren huippuna. 

 

Se, mitä tapahtuu pinnan alla, hiljaisesti, jota koitamme juosta karkuun tai lääkitä jonkun antamilla ohjeilla, on ydin, jota olisi hyvä ymmärtää.

Mitäs, jos elämä olisikin sellaista, ettei tarvitsisi puhua stressistä, paineista, kiireestä tai aikatauluttaa kalenteriin palautumishetkiä ja pakoa kuormittavasta arjesta?

Haaveilua vai hyvinvoinnin tukemista?

Ymmärrän, että yllä olevat lauseet saattaa ärsyttää, nostaa pintaan kiukkua tai tekisi mieli kommentoida kuinka kukkahattu on erkaantunut todellisuudesta haaveidensa kanssa. Mutta jos jatkat lukemista, ymmärrät mihin tämä ajatus pohjautuu.

 

Naapurissa syttyy tulipalo, jonka palokunta käy sammuttamassa. Homma hoidettu ja elämässä eteenpäin, niinkö? Vai: mennään toki elämässä eteenpäin, mutta selvitetäänkö syy, mistä tulipalo sai alkunsa? Ja huomioidaanko tämä seikka jatkossa, jotta voidaan ehkäistä tulipaloja tässä rakennuksessa? Ja vielä laajemmin, huomioidaanko riski tulevissa kohteissa, jotta voidaan rakentaa talot turvallisemmiksi?

 

Ja sama asia kuormittumisen kannalta: huomaat kehossasi ja mielessäsi merkkejä kuormittumisesta ja hoidat kehon oireita niillä keinoilla, jotka ovat sillä hetkellä kätevästi saatavilla ja jatkat eteenpäin? Vai: hoidat oireita, jotta voimavarat elpyvät riittävästi ja voit pysähtyä miettimään kuinka voisit ennaltaehkäistä kuormittumista jatkossa? Ja laajemmin: millä tavalla yhteisössä, yhteiskunnassa, voitaisi asioita muuttaa, jotta sen jäsenet eivät kuormittuisi?

Tarjoan itsekin erilaisia palveluita, tapahtumia ja valmennuksia, jotka käsittelevät keinoja palautumiseen, kehon ja mielen rauhoittamiseen sekä voimavarojen elpymiseen. Ja nämä keinot ovat erittäin tärkeitä hyvinvoinnin tukemisessa.

Mutta: jos kuormittumisen juurisyitä ei tiedosteta tai niihin lähdetä tekemään muutoksia, kytee sisällä jatkuva hiillos, joka voi roihahtaa liekkiin uudelleen kun siihen tulee otollinen tilaisuus. Palautumiskeinot ovat tässä tilanteessa kuin vesisuihku, joka hillitsee paloa, mutta jatkuva hiillos sisällä syö silti hiljaisesti voimavaroja ja uhkaa hyvinvointia. Puhumattakaan tilanteesta, että on jatkuva tarve hillitä paloa suorittamalla palautumisentekoja – tässä moni ajautuu kierteeseen, jossa palautumiskeinoista tuleekin yksi kuormitustekijä lisää.

Mistä siis kuormittumissoireesi johtuvat ja hoidatko oireita vai juurisyytä?

Jos kuormitus johtuu esimerkiksi täyteen aikataulutetusta arjesta, ei auta, että kalenteriin ujuttaa lisäksi vielä meditaation ja joogan.

Jos kuormitus johtuu vaikkapa liiallisesta työkuormasta, ei auta, että työntekijää valmennetaan johtamaan itseään ja tuunaamaan työtään.

Kun ymmärtää kuormitustekijät, on helpompi myös tavoittaa mitä kaipaisi niiden tilalle.

Ja sitten vuoro sille haaveilulle:

Millaista elämän tulisi olla, jotta voisit tuntea itsesi hyvinvoivaksi, levolliseksi, kyvykkääksi, positiiviseksi, levänneeksi ja energiseksi?

Mitkä asiat elämässäsi tukevat hyvinvointiasi? 

Minkä verran näitä asioita on tällä hetkellä elämässäsi?

Mihin pystyt elämässäsi vaikuttamaan, jotta hyvinvointia tukevia asioita olisi riittävästi tasapainottamassa kuormitusta?

Millä keinoilla pystyt vaikuttamaan näihin asioihin?

Oli sitten kyse työhön liittyvästä tilanteesta, perhearjesta, oman suunnan etsimisestä tai jostain muusta tilanteesta, pysähdy hetkeksi miettimään näitä kysymyksiä. Niiden avulla avaat ymmärrystä itsestäsi, tilanteestasi ja siitä, mistä aloittamalla haaveilun voi muuttaa konkretiaksi ja muutokseksi. Muutokseksi kohti elämää, jossa ei tarvitse sammutella tulipaloja, eikä hiillos korvenna sisällä.

 

Jos koet tällä hetkellä, että tulipalo jo roihuaa, ei ole oikea aika lähteä tekemään muutosta. Huolehdi ensin siitä, että tilanne saadaan hallintaan ja voimavarasi elpyvät. Vasta sitten on mahdollista lähteä rakentamaan uutta ja kestävää – oikeilla keinoilla ja harkiten. 

Apua ja tukea eri tilanteisiin

Jos kaipaat apua uupumiseen, ole yhteydessä työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen. Lisätietoa ja tukea myös täältä:

https://mieli.fi/

 

Mikäli kaipaat tukea kuormittumisen ennaltaehkäisyyn ja hyvinvointia tukevan elämän rakentamiseen, Eulaalia auttaa:

https://www.eulaalia.fi/palvelut/

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.